Granada, Albacín eli Albayzin ja Sacromonte

 

Kuvassa on Alhambran palatsi Granadassa, se on  1300- luvulta ja on toiminut kuninkaan linnana, hovin ja haaremin asuntona. Se on ainoa maailmassa säilynyt keskiaikainen muslimipalatsi, maailmankuulu vierailukohde ja Unescon maailmanperintölistaan kuuluva kohde. Liput sinne on varattava kuukausia etukäteen. 

Alhambra on rakennettu kukkulalle, ja sen takana näkyvät Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret.  Palatsialueen koosta kertoo se, että muurien ympäröimä  alue on laajuudeltaan 14 hehtaaria, ja siellä sopi aikoinaan  asumaan 40 000 ihmistä, se oli siis pieni kaupunki. 

Enpä olisi koskaan uskonut pääseväni Granadan kaupunkiin! Olen lukenut suositun kirjasarjan Seitsemän sisarta ja minuun teki suuren vaikutuksen Granadan historia ja Sacromento luola-asumusten historia. Tänään kävimme Granadan Albacinissa eli Albsicenissa eli Albayzenissa (monta nimeä, mutta sama paikka) , joka on Unescon maailmanperintölistalla.

Olemme aiemmin ajaneet Alicantesta Valencian suuntaan, mutta emme sinne saakka ja toisaalta Alicantesta Cartagenaan ja kulkeneet alueen kaupungeissa ja lyhyillä vaellusreiteilläkin. Niinpä valitsimme tällä kertaa Valenciasta tien Murcian kautta Granadaan (alin sininen reitti) - ensin A35, A33, A30 ja N 342 ja A92. Ja millaiset maisemat! olikaan matkalla!

Valencian jälkeen ajoimme korkealle moottoriteitä myöten, Yövyimme matkalla noin 130 km ennen Granadaa ja palelimme autossa 😊. Sen jälkeen moottoritie muuttui hieman mutkaisemmaksi ja kuljimme vuoroin ylä ja alamäkiä, näimme maisemia silminkantamattomiin  sekä "hiekkavuoria" ( no ei ne varmasti hiekkaa olleet, koska joissain niissä oli paljon luolan aukkoja) ja suuria rotkoja, näimme myös Sierra Nevadan lumiset huiput. Muutama pitkä betonisilta ja nuo vuoret toivat mieleeni Kroatian läpi kulkevan moottoritien maisemat. Granadaan laskeuduimme lopulta moottoritieltä erkanevaa liittymää ja serpentiinitietä myöten. 

Etsimme kaupungista pysäköintipaikkaa asuntoautolle, mutta tiesimme sen jo etukäteen aika mahdottomaksi, joten ajoimme Bellavistan uudelle leirintäalueelle, josta pääsi taas metrolla keskustaan.

Tutustuimme ensin kävellen Granadan kuuluisaan, Unescon suojaamaan arabialaiseen kaupunginosaan, Albayziniin ja, ihmettelimme mausteiden ja suitsukkeiden tuoksuja, ihastelimme turistimyymälöiden tarjontaa ja maistelimme arabialaisia ruokia.

Kauniit, valkoiseksi kalkitut rakennukset ja kapeat kadut, metalliset parvekkeet kukkineen lumoavat katsojia. 

Albayzin on Alhambraa vastapäätä olevan kukkulan rinteillä. Albayzinin kadut nousevat rinteelle, suosituin näköalapaikka Alhambraa vastapäätä on Mirador de San Nicolás, sen vieressä on kirkko, jonka torniin pääsee katsomaan näköalaa vielä hieman korkeammalta.

Espanjalainen musiikki soi taustalla, kun ihmiset ihailivat ja kuvasivat Plaza San Mirador de San Nicolas aukiolls vastapäisen kukkulan Alhambra palatsin julkisivua. 

Albayzinista jatkoimme kävellen Sacromentoon google mapin ja turistijonon ohjaamana. Paluumatka Granolan  keskustaan metron lähelle sujui  pikkubussilla 34.

Sacromentossa on maailmankuulujen luola-asumusten historiallinen paikka - nykyisin asumukset on uudistettu nykysikaisemmiksi. 

Sacromento on myös flamencon syntypaikka. Näimme oli flamengokoulun kyltin kylässä  - flamengomusiikki soi kaikkialla ja pienessä kallionkulmmauksessakin aidan takana harjoiteltiin flamencon rytmiä ja liikkeitä. 

Yhdessä kuvassa näkyy aluemuseon  kyltti - museo oli valitettavasti suljettu sunnuntai-iltana. Jos se on auki, siellä kannattaa ehdottomasti käydä. Museoon on koottu esimerkkejä alueen luola-asunnoista ja siellä esitellään miten romaanit ennen asuivat alueen luolissa. 

Tänne luolaravintolaan sain luvan tulla kuvaamaan. Ihmiset olivat kokoontuneet toiselle puolen ravintolaa, joten sieltä en kuvaa saanut. Alla ravintola Cueva de La Rocío ulkoapäin. 

Kuuluisaan   Cueva de María la Canastera ravintolaan virtasi turistiryhmiä, joita tuotiin taksilla japikkubusseilla. Ravintola on suosituin flamencopaikka kaupungissa ja samalla se on museo. 

Huhtikuun lämpimänä  sunnuntai-iltana kadut olivat täynnä ihmisiä. Suomalaisia emme täällä Espanjassa ollessa ole nyt nähneet kuin yhden pariskunnan. Espanjalaisen pariskunnan kanssa kävimme tänään keskustelua, vaikka he eivät englantia osanneet ja mieheni osaa vain muutamia sanoja espanjaa.

Kunnon evästä oli tarjolla kaupungissa 😊 

Kirjasarjan Seitsemän sisarta kirjoitti irlantilainen Lucinda Riley    (1965–2021). Riley ehti kirjoittaa seitsemän ensimmäistä osaa ennen syöpään menehtymistä. Sarjan päätösosan, Atlas: Papa Saltin tarina, viimeisteli hänen poikansa Harry Whittaker äitinsä muistiinpanojen pohjalta. Sarja kertoo siitä, kuinka adoptioisän Papa Saltin kuoleman jälkeen jokainen sisar vuorollaan etsi omia sukujuuriaan ympäri maailmaa. 

Seitsemän sisarta -kirjasarja on saanut monet muutkin matkailijat, kuin minut, kiinnostumaan  Granadasta ja historiallisesta Sacromontesta. Sarjan viides osa, Kuun sisar, sijoittuu  Granadaan ja kertoo lukijoille Sacromonten alueen  flamenco-- ja mustalaiskulttuurista  ja Alhambran palatsista.   Kirjasarjan 5. osa on herättänyt paljon kiinnostusta erityisesti Sacromonten luola-asuntoja ja Albaicínin kaupunginosaa kohtaan, jotka ovat keskeisiä tapahtumapaikkoja kirjassa.