Unesco kohde Suomessa, Petäjäveden kirkko

Tutustuimme Petäjäveden ja Keuruun vanhoihin puukirkkoihin. Kirkot ovat vesistöjen rannalla, koska silloin, kun maanteitä ei ollut, vesitiet olivat kulkuväyliä.

Äidin äitini Anna Maria oli syntynyt Petäjävedellä. Löysin yhden haudan samalla sukunimellä, mutta tuskin ovat sukua.

Petäjäveden vanha kirkko on talonpoikien taidolla rakentama vuosina 1763-1765 ja se on tänä päivänä lähes alkuperäisessä asussaan. Kellotapuli rakennettiin 1821, samana vuonna suurennettiin ikkunoita ja alttarin taakse rakennettiin sakastin tilat. .  Kirkko on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1994 lähtien.

On uskomattoman hienoa, että tällainen historia-aarre on säilynyt Suomessa! Olen kiertänyt aikoinaan historiallisia kirkkoja maailmalla... Ja sitten voin löytää Suomesta näin upean paikan. 

Mielenkiintoista historiaa myös tämä tieto: kirkonmenot kestivät yleensä noin 4 tuntia ja sanan lisäksi kuultiin paikallisuutiset. 1820-luvulla tehtiin kirkkoon istumajärjestys ja penkit numeroitiin. Naiset istuivat vasemmalla ja miehet oikealla ja piiat ja rengit ylälehterillä.

Kirkko jäi käytöstä pois jo 1879, mutta yhä sitä käytetään kesäisin kastetilaisuuksiin, hautajaisiin ja vihkimisiin ja konsertteihin.

Kesällä kirkko on auki joka päivä.. Tähän historialliseen aarteeseen kannattaa tutustua! Mietin, mitenhän olisi kansallispuistokierroksen jälkee kierros Suomen vanhimmissa kirkoissa. Ne huokuvat vanhan ajan yksinkertaista ja olosuhteiltaan vaativaa ihmisten elämää.

Samalla matkalla poikkesimme Keuruun vanhaan puukirkkoon. Keuruun vanha puukirkko oli seurakunnan 3. kirkko ja se rakennettiin 1756-1759. Se oli käytössä vuoteen 1892, jolloin uusi komea punatiilikirkko valmistui tien toiselle puolelle. Kirkko kunnostettiin 1993-1997, osittain EU:n avustuksilla. Tänne emme ikävä kyllä päässeet sisälle. 

Karjalaan jääneiden vainajien muistoksi. 

Niin pakahduttavan  surullista oli katsoa näitä 20-vuotiaiden poikien hautoja. Heiltä sota riisti koko elämän ja tulevaisuuden. Sodan jäljet ulottuvat moniin seuraaviin sukupolviin. 

Silloin, kun maanteitä ei ollut, kirkkoon ja naimakaupoille ja muutoinkin kaupantekoon  liikuttiin vesitse. Keuruulla on ollut 21 m pitkä ja 2m leveä soudettava kirkkovene... On tainnut olla suora kirkkomatka, vaikeaa olisi varmasti mutkissa tuolla veneellä.

.