Seitsemisen kansallispuisto

lokakuuta 06, 2026

Seitsemisen kansallispuisto

Seitsemisen kansallispuisto sijaitsee Ylöjärven ja Ikaalisen alueilla. Me kiersimme siellä lokakuun alussa ruska- aikaan Torpparin taipaleen, joka on 6,3 km pitkä reitti ja Saari-Soljasen luontopolun, 2 km.

Tarina kertoo että tällä alueella on ollut Seitsemisen tila. Kun tilalla asuva pariskunta sai seitsemännen lapsensa he muuttivat sukunimensä myös Seitsemiseksi.

Seitsemisen kansallispuisto on suosittu retkeilyalue, sieltä löytyy useampia reittejä, useita pysäköintialueita ja myöskin Seitsemisen luontokeskus.Alueella on 9 järveä ja lampia jopa 22, niinpä alueella onnistuu myöskin melontareiteillä kulkeminen ja talviaikaan hiihtäminen.

Kansallispuiston alueesta puolet on suoaluetta. Kansallispuiston läpi virtaa pieni joki nimeltään Seitsemisjoki. Suoalueita on kuivattu, matkalla näkyi lapiolla kaivettuja vanhoja ojia. Suoalueilla on kuitenkin tehty ja tehdään ennallistamistöitä. Seitsemisen kansallispuistoon on aloitettu 2000 luvulla myös metsäpeurojen palauttaminen.

Seitsemisen luontokeskukselta pääsee lähtemään Seitsemisharjun maisemiin, Harjupolku reitti on 5. 2 km pitkä. Me jatkoimme matkaa luontokeskukselta Koveron perinnetilalle, jota vastapäätä on parkkipaikka. Torpparin taival alkaa Koveron perinnetilan takaa. Kiersimme reitin vastapäivään jolloin Haukilammen taukopaikka jäi matkan loppuosaan.

Haukilammen taukopaikan lähellä on Haukilampi, jonka rannalla on varoituksia: rannalla kasvaa runsaasti myrkkykeisoa, joka on tappavan myrkyllinen sekä ihmisille että eläimille.

Eläimiä ja pieniä lapsia ei pidä päästää sen lammen rantaan ja lammen vettä ei saa juoda eikä siinä voi peseytyä eikä UIDA, jopa yöpymistä lammen rannoilla pitäisi välttää. Tämä olikin yllätys meille matkan varrella onneksi niitä varoituskylttejä oli siellä PALJON.

Muutoin torpparin taival kulki läpi suoalueiden, harjumaisemien ja aarniometsien. Vanhoissa metsissä tällä alueella saattaa on jopa 400 vuotta vanhoja havupuita. Seitsemisen alueella on myös paljon vanhoja keloja - ajatellen sitä, että olemme kuitenkin Etelä-Suomessa.

Me pidimme kovasti alueen vaihtelevasta maastosta - vaikka polut tasaisia pääosin olivatkin - ja kauneista maisemista.Ruska-aika alkoi valitettavasti olla jo lokakuun alussa metsässä ohi. Suoalueella oli vielä väriä näkyvissä, mutta metsässä lehtipuut olivat paljaina ja keltaiset lehdet peittivät metsäpolkuja.

Seuraavana päivänä kiersimme vielä Saari-Soljaisen luontopolun, joka on osittain esteetön. Sen pituus on vain 2 km. Luontopolku kulkee läpi erilaisten suotyyppien ja osittain kangasmetsissä. Matkan varrella on nimensä mukainen Kirkas-Soljanen - sen rannalla on katselulava. Toinen katselulava löytyy matkan varrelta Soljasten suon laidalta. Kun lähdetään Saari-Soljasen luontopolulle niin siinä on heti hyvä tulipaikkaja katettu suuri taukotupa, jonka sisällä on iso grilli. Myõs näiden lampien rannoilla on myrkkyjeisoa, ei siis kosketusta siihen kasviin tai veteen!