Lofootit 2 Rytenin huiputus, Fredvang
Rytenin reitille
Ryten, 543 m, on yksi Lofoottien suosituimmista huipuista. Sinne lähtee polut Fredvangista, jossa on leirintäalue ja muitakin majoitustiloja. Me saavuimme Fredvangiin ennen puolta päivää ja jouduimme loppumatkan odottamaan autojonossa, tulijoita oli niin paljon, ettei parkkipaikoille sopinut.
Suosituin tapa päästä Rytenin poluille nykyään on ajaa auto kylän ohi lammasfarmarin piha-alueen parkkiin. Ymmärsin, että vieressä oli toisen palvelutarjoajan parkki, joka olikin täynnä päästessämme autojonossa eteenpäin.
Huomasimme sitten, että parkkihinta olikin eri hintainen niille, jotka eivät varsinaiselle parkkialueelle sopineet. Dynaaminen hinnoittelu. Kysyimme lupaa siirtyä edullisemmalla alueelle yöksi, mutta ihana omistajapariskunta korjasi asiaa ja illalla saimme siirtää auton lähtövalmiiksi aamua varten heidän pihassaan. Omistaja kertoi, että ruuhkatilanne aiheutui siitä, että oli ollut jatkuvaa sadeilmaa ja sitten yksi aurinkoinen päivä sai kaikki liikkeelle kohti vuoristoa.
Henkilökunta joutui koville, mutta kaikki jaksoivat olla syvällisiä ja moneen kertaan neuvoa asiakkaita, oli selvää, että he taisivat työnsä kovassa ruuhkatilanteessakin! Isäntä laski leikkiä vieraidensa kanssa.
Maatilalle oli rakennettu pizzeriarakennus, jossa mainostettiin olevan myös oluttarjoilua. Kaunis musiikki soi taustalla. Pitsaa tilasimme ja se olikin tosi herkullista vaelluksen jälkeen. Illalla alue hiljeni täysin ja autoissa ihmiset mukkuivat rauhallisesti.
Patikkamatkaa silmiä hivelevissä maisemissa yhteensä noin 7 km
Lammasfarmin takaa lähti alkumatkan kapeana puusiltoja myöten polku rinteille, sitten polku jatkuu leveämpänä ja osin kivikkoisena ylös rinnettä. Alhaalta katsoen ihmisiä meni ylös ja tuli alas samaa polkua kuin kaukaisena muurahaisketjuna. Me ruokailimme ja lähtömme siirtyi iltapäivään - aamupäivä varmasti on ruuhkaisin.
Sherpst rakensivat portaita reitin yläosaan, työ oli kesken. Portaista tuli alaspäin viettävät, yhden tasanteen syvyys oli noin puolitoista metriä ja tasanteen etureunassa oli kivi, viettävä tasanne oli kivirouhetta. En kokenut niitä helposti edettäviksi -, mutta keskeneräistä työtä ei saa moittia!
Kuulin jonkun kertovan, että Sherpat tekisivät työtä ruoka- ja majoituspalkalla - toivottavasti se ei ole totta, vaan tarua.
Polku oli pääosin helpohko, mutta matkalla oli useita sateen syömiä mutaisia kohtia, joissa oli kovin vaikea kuivin jaloin edetä. Puusiltoja oli rakennettu joihinkin kohtiin. Polulla vaihteli vihreät, laajat rinteet, pienet vuoristojärvet ja aivan valtaisan upeat meri-saaristo-vuoristomaisemat. Useammassa paikassa polun puolivälin jälkeen joutui etenemään isojen kivilohkareiden välistä tai käsin lohkareiden välistä itseään ylöspäin vetäen. Parissa kohtaa oli kettinki apuna.
Mietin jo muutamaan kertaan, että kohta käännyn takaisin, jaksaminen loppuu, mutta kun mies kannusti jatkamaan ja evästauot toivat voimia, etenimme lähes huipulle saakka - ihan viime metrit olisivat olleet vaikein edetä. Juuri ennen huippua aukeaa yksi Lofoottien kuvatuimmista paikoista - näkymä Kvalvikan autiorannalle. Sinne ei kulje tietä, mutta Rytenin polulta erkanee polku rannalle, jossa telttailu on sallittu.
Matka Rytenille on edestakaisin yhteensä noin 7 km mutta poikkeaminen rannalle pidentäisi matkaa arvioni mukaan ainakin 3-4 km.
Tämä huiputus todellakin kannatti Maisemat huipulta olivat henkeäsalpaavan Kauniit - jyrkkä pudotus mereen, taivaan sini yhtyi horisontissa turkoosiin mereen vuorijoet sivulla raameinaan.
Komoot sovellus neuvoi reitin :
Muita hyviä sovelluksia ovat Alltrails, Outdooractive ja Norjassa etenkin maastossa
https://www.ut.no/, jonka saat kääntäjällä toimimaan suomeksi. Jokaisella sovelluksella on ilmaisversiossa hyvät ja huonot puolensa. Itse olen huomannut Komootin hyvin toimivaksi läpi Euroopan, missä olen kulkenut.
Turvallisia varusteita ja kerrospukeutumista
Vuorelta paluu sujui helpommin kuin ylöspäin eteneminen. Ei kannata verrata kilometrejä eikä aikaa siihen, mitä ne ovat Suomessa 7 kilometrin kävelylenkillä 😁. Muutamassa kohdassa ongelmaa tuotti alaspäin tullessa, kun jalat eivät yltäneet yläpuolen kiveltä maahan. Huomattava apu ja tuki olivat jatkettavat kävelysauvat - niiden on oltava tukevaa tekoa, jotta kestävät vuoristopoluilla. Nilkkaa tukevat vaelluskengät liukumattomilla pohjilla ovat myös turvallisuusasia vuoripoluilla.
Norjassa sää vaihtelee kovasti jo yhden päivän sisällä ja säätiedotukset muuttuvat usein. Lofooteilla voi toisella rannalla olla kylmä sadepäivä ja toisella puolen saarta aurinkoa. Meillä oli lähes koko matkan öisin lämmitys asuntoautossa päällä, vaikka Suomessa oli samaan aikaan helleilmat. Kerrospukeutumiseen vaatetta, paksu villapaita, sadevaatteet, mielellään kevyt toppavaate ja sateen ja tuulen pitävä kuoritakki pitää olla elokuussakin mukana.
Ja kuten jo totesin ilmasta, seuraavana päivänä mentiinkin Mannenin huippua kohti t-paita päällä ja aurinko paistoi. Tämä oli elokuun puolivälissä meillä ainoa niin lämmin päivä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Hei, laita meille kysymyksiä, lisätietoa tms. Oliko blogiteksteistä hyötyä sinulle?