Valencian vuorilla

Tupsulaventeli kasvaa teiden varsilla ja vuoristossa

Valencian alueella on useita luonnonpuistoja, joihin järjestetään opastettuja matkoja, mutta on helppoa etsiä kohteita netistä ja puhelin sovellusten kautta saa tietoa reiteistä ja niiden vaativuudesta ja pituudesta. Käytä Google kääntäjää tarvittaessa, nyt on niin helppoa, saada tietoa. Kaupoissa ja puistoissa voi ottaa kääntäjällä kuvan opasteista, niin saa samantien tekstin suomeksi. 

Usein Espanjassa olemme huomanneet, että reitin alkupisteeseen pääsemiseksi tarvitaan auto, kaupunkialueilla reitin ovat usein rantapolkuja tai rantakatuja seuraavia tai kaupunkia esitteleviä. Mutta vuorille kannattaa lähteä! Etenkin kevätaikaan kukat kukkivat siellä ja luonto on vihreää, syksyisin aurinko on paahtanut vuorten rinteiden kasvillisuuden kuivaksi ja keltaiseksi. 

Albaida (Anthyllis cytisoides) on hyvin kuivuutta kestävä kasvi

Purjelehti, Convolvulus, kuuluu kiertoheinirn sukuun. Meillä Suomessa valkoisena kukkiva peltokierto on samaa sukua. 

Vuorenrinteet ylhäällä korkealla olivat täynnä avocadopuuviljelmiä. Puut olivat juuri kukkineet. Kasvien kasvattamista varten oli vuoren rinteitä pengerretty, porrastettu, tehty kivistä koottuja aitoja, tehty teitä, jotka vaikeimmissa veden valumakohdissa oli päällystetty betonilla.

 Koko valtavan laaja avocadopuualue oli suojattu rikkaruohoilta mansikkapenkkien tavoin ja koko alueella oli kastelujärjestelmä. Pitkien penkkirivien päässä oli betonivalut estämässä maan ja ravinteiden valumista paikalta. Minkä työmäärän ovat ihmiset tehneet ja miten se yleensä oli mahdollista?  Huomaa, että paikalle pääsi ainostaan pientä, mutkittelevaa ja osin lähes pystysuoraa, kuvissa näkyvää tietä myöten. Pari pikkuautoa ajoi viljelmiltä alas laaksoon ja toisesta autosta  pysähdyttiin tervehtimäänkin meitä. 

Avocadopuu kukinnan jälkeen huhtikuussa

Käytämme itse päiväpatikoilla Outdoor- sovellusta ja Espanjassa usein Komoot- sovellusta. Viimeinen näyttää reitit tarkasti etukäteen, oli sitten kyse päiväpatikoinnista tai pitemmistä vaellusreiteistä tai pyöräilyreiteistä. Maksuttomassa  Komoot'issa voi tallentaa reitin offline tilaan etukäteen ja paikan päällä se  näyttää reitin ja sijaintisi siellä ilman nettiyhteyttä. Nettiyhteyden kanssa voi tallentaa kulkemasi reitin  ja poikkeamat valitulta reitiltä. Maksuton Komoot toimii myös ääniohjauksella ja muistuttaa, jos olet poikennut reitiltä ja kertoo, milloin palaat reitille - se on hyvä apu. Maksullisessa sovelluksessa on lisää ominaisuuksia.  Yksi hyvä reittisovellus on myös paljon käytetty All trails, sitä emme ole itse kokeilleet. 

Sovelluksissa mainitaan polkujen lähtöpaikka ja reitti sinne. Tänäänkin tiesimme, että ajamme luostarin isolle parkkipaikalle. Tässä alla Komoot kuvia. Myöhemmin kuvissa näkyvät vuorenhuiput ovat siis noin 450 m korkeita. Kannattaa huomioida, että se, mikä Norjassa tai Espanjassa kuvataan helpoksi reitiksi, ei ainakaan meille aina ole sitä😅, nousumetrit taas kertovat, kuinka hikistä homma tulee olemaan 😁 - ainakin muutamalla reitillä käydessä osaa jo verrata nousumetrejä. Nousujen jyrkkyyttä voi arvioida diagrammikuvista. 

Tältäkin voi "helppo reitti" joskus näyttää. Tämän kertaisella polulla kivilouhikkoa oli vain lyhyt matka. 

Mutta sattumiakin pitää olla seikkailuilla mukana. Navigaattorit menettivät yhteyden ja sekoilivat etsiessämme tämän päiväisen polun lähtöpistettä. Luostarit ja pienet kirkot ovat usein vuorten rinteissä, joten emme osanneet epäillä aina kapenevaa serpentiinitietä vääräksi suunnaksi. Pelkäsin mutkikasta ylämäkeä, jossa iso asuntoauto tuntui olevan nokka pystyssä ja mäen päällä oli sitten suora 90 asteen risteys. Lopulta olimme todella korkealla kapealla tiellä vuoren rinteellä ja talot loppuivat. Viimeisen talon edessä oli kääntöpaikka, jonka reunat olivat suoraa pudotusta alas laaksoon, saimme kuitenkin asuntoauton käännettyä ja suuntasimme vuorelta alas. 

Korkealla olevien talojen edessä  tiellä oli henkilöautorivit, joiden välistä onnistuimme niin napin  asuntoautomme pujottamaan. Alaspäin kapeita mutkamäkiä mennessä en uskaltanut enää olla autossa, vaan juoksin edellä valmiina pysäyttämään ja varoittamaan vastaantulevia autoja, kun mies ajoi alas asuntoautoa, joka minusta näytti kaatuvan eturenkaidensa varaan alamäessä. No siitäkin selvittiin ja navigaattorikin heräsi henkiin ja vei meidät oikeaan paikkaan. Päivä oli lämmin, vaikka oli luvattu viileää ja sadetta. Juomista on varattava riittävästi päiväpatikoinneillekin, sitä kuluu. Pikkusuolainen tai muu välipala auttaa jaksamaan. Reittien kilometrimäärä ja arvioitu kulkuaika ovat viitteellisiä, aikaa kannattaa varata riittävästi, sillä kivisten polkujen kulkeminen on hidasta ja luonnon kauneutta ihastellessa tai kuvatessa aikaa kuluu reiteillä.